Toistoa

Ei yhtä ilman toista eikä varmaan kahta ilman kolmatta...

Viime aikoina on tainnut tulla tehtyä lähes kaikkia malleja ainakin tuplaten, parhaimmillaan kolmekin kertaa putkeen. Tällä kertaa ainoa ero oli, että tämä pipo oli se ensimmäinen versio, jonka kuitenkin epäilin jääneen hitusen liian pieneksi ja siksi tein uudemman suuremmilla puikoilla.

Onneksi tälle pienemmällekin pipolle löytyi uusi omistaja ja pitihän pipolle saada pariksi huivi.

Lanka: Schachenmayr Merino Extrafine 85

Puikot: pipo 4,0 mm, huivi 5,0 mm

Ohje: pipo ja linkki huivin ohjeeseen

Langan kulutus: 94g

Langasta on pakko sanoa, että lopputulos on äärettömän pehmeä, mutta lanka on todella löyhäkierteistä ja neuloessa sai olla tarkkana, ettei se pääse halkeilemaan. Nämä pienet asusteet kuitenkin valmistuivat niin nopsasti, ettei tuosta ominaisuudesta ollut kovinkaan suurta haittaa.

Tästä myös lankavarastoon plussausta 50g, kun huivia varten ei lankaa ollut omissa varastoissa.

Toivottavasti nämä lämmittävät pikkuista talvivauvaa. :)

Voihan silmukointi

Törmäsin tähän ohjeeseen Ravelrya selatessani ja huivi oli "ihan pakko" saada heti puikoille. Lankavalintakin oli aivan selvä, joten eipä muuta kuin silmukoita luomaan. Koska harmaa kerä oli hieman vajaa, en uskaltanut tehdä tätä ihan ohjeen mukaan puoliksi.

Lanka: Malabrigo Arroyo (English Rose ja Plomo) 

Puikot: 4,5 mm

Ohje: Duotone-cowl

Langan kulutus: 179g

Neulominen sujui ihanan nopeasti telkkua katsellessa, mutta sitten tuli viimeistelyn aika. Ikinä ennen en ole silmukoinut ja tässä piti silmukoida kokonainen kerros. Aloitin, purin, aloitin uudelleen ja purin taas. Parin viikon aikana tämä tapahtui useampaan kertaan ja joka kerta lopulta huivi päätyi takaisin keskeneräisten kasaan hermojen kiristyessä.

Tänä aamuna purin hammasta ja päätin, että nyt tämä työ valmistuu. Niinhän siinä sitten kävikin, hitaasti mutta varmasti sain koko kerroksen silmukoitua. Jälki ei ehkä ollut ihan parasta mahdollista, mutta onpahan käyttövalmis kuitenkin. Eiköhän sen silmukoidun kerroksen voi jemmata niskaan ponnarin taakse :)

Vähän haikea olo, kun nyt Arroyo-varastoni on loppu. Ehdottomasti tämä on ollut yksi lempilankojani ihanan pehmeyden, mukavan neulottavuuden ja myös kulutuskestävyyden ansiosta. Tätähän vielä saisi ainakin saksanmaalta, mutta pitäisi malttaa lankaostosten kanssa tässä alkuvuodesta. Maaliskuussa olisi tiedossa kolmen päivän matka Tallinnaan, johon sisältyy yksi tai todennäköisesti kaksikin käyntiä Karnaluksissa. Sehän ei varmasti tee kovin hyvää lankalaihikselle, joten täytyy laittaa puikot heilumaan ja yrittää saada sopivasti miinusta ennen reissua. :)

Pienen pientä

Yhtenä tiistai-iltana sain kainon pyynnön, jossa pienelle pojalle toivottiin pipoa ja tuubihuivia. Toive sisälsi linkin, jonka takaa löytyikin ohje tuubihuiville sekä muutama hyvä kuva palmikkopiposta.

Montaa kertaa ei tarvinut pyyntöä miettiä, kivaa päästä ensimmäistä kertaa neulomaan vauvalle jotain muutakin kuin sukkia. :) Huiviin tosiaan löytyi ihan tarkka ohje, pipon tein parhaani mukaan ottaen kuvasta mallia.  Ensikertalainen joutui pipon kanssa aika paljon laskeskelemaan ja miettimään puikkokokoa, silmukkamääriä, jne. ja yksi liian pieni versiokin tuli tehtyä. Kovin vaikea oli alkuun arvioida, miten pieni pipo pienen vauvan päähän oikein mahtuu.

 

Lanka: Schachenmayr Merino Extrafine 85

Puikot: 5,0 mm

Ohje: Huivi ja pipo

Langan kulutus: 98g

 

Näistä tuli ilmeisen sopivat, pieni herrakin näyttäisi viihtyvän tai ainakaan pipo ei pahemmin purista päätä. Suloista :)

Uusi takki, mikä ihana tekosyy

Mullahan on kiva syystakki, mutta siitä on vetoketju rikki. Uusi vetoketju oli (ja on edelleen) kaapissa valmiina odottamassa, sen vaihtaminen on vain osoittautunut ylitsepääsemättömäksi haasteeksi. Nykyinen takki on kyllä jäänyt hieman suureksikin ja näillä "hyvillä" perusteilla ei jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin ostaa uusi takki.

Takin metsästyksen suurin haaste oli jo ennalta arvattavissa; sovitin jotakuinkin viisikymmentä takkia, joista ehkä viidessä oli tarpeeksi pitkät hihat. Onneksi yksi niistä oli tämä musta ihanuus, josta tykkään päivä päivältä enemmän. Loistavana pisteenä i:n päälle takissa on pinkki vuori. Sopivan lämmin takki tällaiselle vilukissalle.

Uusi takkihan vaatii aivan välttämättä uuden huivin, hyvä syy laittaa puikot suihkimaan. Lankana tietystikin Malabrigon ihanuus Arroyo, jota ei voi kuin kehua: aivan ihanan pehmeä ja tarpeeksi tiukkakierteinen eli tosi helppo neuloa.

Lanka: Malabrigo Arroyo (043 Plomo)

Puikot: 5,5 mm pyörö (80cm)

Ohje:Tekstuuri (Veera Välimäki)

Langan kulutus: n.120g

 

Kerrankin maltoin mieleni ja valitsin huippulangalle juuri oikean mallin, joka on tarpeeksi yksinkertainen ja antaa tilaa langan upealle värille. Ensimmäinen ajatus huivin valmistuttua oli, että en varmasti aiemmin ole koskaan neulonut mitään näin täydellistä. Ihana, ihana, ihana! :)

 

En ehtinyt edes pingottaa tätä, oli niin kova kiire saada huivi käyttöön. Pingotuksen uupuminen näkyy harmittavan hyvin kuvassa, mutta onneksi käytössä sitä ei huomaa mitenkään. Tässä näkyy vähän paremmin huivissa oleva kuvio.

Lähikuvaakin oli otettava ihan vaan upean värin takia.

Tämän jälkeen jaksaa taas keskittyä nautiskelemaan syksyn pikkupakkasista ja ehkäpä jopa niihin keskeneräisiin neulomuksiin... :)

Keväthuivi

Eiliseen tyttöjeniltaan oli pakko saada pukea uusi keväthuivini, vaikka talvi päättikin tulla takaisin. Päättely ja kuvaus jäivät viimetinkaan, tässä muutama pikaräpsäys huivista.

 Lanka: Sirdar Ella (0007)

Puikot: 5 mm bambu

Ohje: pitsimalli ohjeesta Java Summer Scarf (Johanna ShiM)

Silmukoita:olisikohan ollut 63

Langan kulutus: 150g

Pitsineule näyttää molemmilta puolilta kauniilta. Sehän on tuubihuivissa erittäin hyvä asia, ainakin itselläni huivit ovat aina niin kiemuralla, että kumpaakin puolta on varmasti näkyvissä.

Neule oikealta puolelta

Neule nurjalta puolelta

Kuvissa hieman huonosti näkyy langassa oleva hopeinen säie, jota oli ainakin tähän tarkoitukseen juuri sopivasti. Yhden illan testin perusteella huivi oli mukava käyttää, pehmoinen ja sopivan lämmin.

Nyt saa kevät tulla.

Vuoden viimeinen valmistunut ikuisuusprojekti

Viimeinen päivä tätä vuotta eikä edes satanut vettä ja pääsin ulos kuvailemaan tätä ikuisuusprojektiani. Noloa myöntää, mutta huivi on ollut valmiina yli vuoden päivät kaapissa ja jo kerran käytössäkin, mutta kun ei ole saanut aikaiseksi pingottaa sitä, niin eipä tuo oikein miltään ole näyttänyt. Vihdoin joulun pyhinä sain itsestäni irti sen verran, että liottelin ja pingotin huivin ja kyllä se vaan on todettava, että pitsikuvio sen vaatii.

Lanka: Vuorelman Veto (181)

Puikot: 5mm

Ohje: oma

 Kyllähän se lämmittää...

 Ja samasta langasta tehtyjen lapasten kanssa lämmittää vielä vähän enemmän.

Uuden vuoden lupauksiahan pitää aina tehdä. Oman lupaukseni voin paljastaa jo näin hyvissä ajoin. Tällä kertaa se ei liity lankojen ostamiseen (todettu lähes mahdottomaksi) vaan niiden kulutukseen. Lupaan, että ensi vuoden aikana kulutan vähintään 12 kiloa lankaa erilaisiin käsitöihin. Se kuulostaa aika kohtuulliselta, vain n. kilo / kk ja saattaisipa siinä jopa varastot vähän pienentyäkin.

Inspiroivaa käsityövuotta 2014 kaikille!